
menettäisi vallan. Niinpä hän houkuttelee sinisilmäisen Gisellen taikakaivon äärelle ja tönäisee tämän suoraan toiseen ulottuvuuteen - meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen New Yorkin Manhattanille!
Tästä alkaa huima seikkailu, kun Giselle yrittää selviytyä New Yorkin pimeillä kaduilla. Apua hän saa elämän katkeroittamalta avioerojuristilta ja tämän tyttäreltä, jotka ottavat suloisen ja viattoman Gisellen kattonsa alle. Gisellen välittömyys ja positiivisuus hurmaavat pian molemmat. Prinssi Edward lähtee rakkaansa perään pelastamaan tätä, mukanaan maaorava Pip. Ongelmia on kuitenkin tiedossa, Narissa ei aio sallia sitä, että Edward löytää Gisellen.
Satuin löytämään YouTubesta pätkiä Lumotusta. Nähtyäni ne minun oli pakko ostaa tämä elokuva! Disneyn ja prinsessasatujen rakastajana ihastuin Lumottuun ja sen
hauskaan ideaan yhdistellä piirrettyä ja "aitoa kuvaa". Koko elokuvan ehdoton sielu ja sydän on Giselle eli mahtava Amy Adams! Hän todellakin laulaa ja tanssii itsensä katsojien sydämiin. Joitakin voi ehkä ärsyttää hänen hahmonsa, Gisellen korostettu sinisilmäisyys ja yksinkertaisuus, mutta itseäni ne eivät haitanneet. Hurmaavan juron juristin roolissa on Patrick Dempsey - tämän elokuvan jälkeen en ihmettele miksi häntä kutsutaan lempinimellä "MacDreamy" :D Prinssi Edwardina patsastelee James Marsden, hän nimenomaan patsastelee omassa "prinssiydessään". Paha kuningatar Narissa on Susan Sarandon.

Elokuvan mukaansatempaavat kappaleet ja musiikki ovat Disney-legendojen Alan Menken (Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin yms.) ja Stephen Schwartz (Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja) käsialaa. Elokuvaan on myös hauskasti yhdistetty vanhojen Disney-klassikkojen jopa kliseemäisiä kohtauksia. Jälleen kerran joitakin katsojia tämä saattaa ärsyttää. Lumottuun on todellakin ahdettu paljon Disneyn omia kliseitä, vähempikin olisi riittänyt, esimerkiksi lopun taistelu menee jo hiukan yli hilseen mauttomuuden puolelle. Mutta toisaalta juuri näiden ilmiselvien kliseiden, hauskojen hahmojen ja ihanan musiikin ansiosta Lumottu on niin ihana!

Katsoin itsekin tämän leffan ihan äskettäin, kirjaston naarmuiselta dvd:ltä, joten muutama kohta piti hypätä yli että olisi päässyt eteenpäin. Ja todellakin, kunnon vanhanajan satuhan tämä oli. Ei mitään yllättävää tai ihmeellistä, mutta juuri sellainen kuin sadun kuuluukin olla. Hassua, romanttista, vähän jännää ja onnellinen loppu.
VastaaPoistaHyvin tiivistetty :) (sanoo hän, joka yleensä tuskailee sitä että ei osaa tiivistää!)
VastaaPoista