Kadonnut prinssi

Kadonnut prinssi (The Lost Prince) kertoo koskettavan tositarinan pojasta, jonka kuninkaallinen perhe piilotti koko maailmalta. Hänen olemassaolonsa kiellettiin hänen sairautensa, epilepsian, takia. Tuohon aikaan, 1900-luvun alkupuolella, epilepsiasta ei tiedetty vielä paljoakaan, hoitokeinoa tai kunnollisia lääkkeitä ei ollut. Prinssi Juhana eli Johnny oli kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn nuorin lapsi. Koko perheen rakastaman enkelikasvoisen pojan piti olla osa kuningashuonetta, mutta alati pahenevan epilepsian ja oppimisvaikeuksien takia perhe teki päätöksen piilottaa tämän maailmalta. Eurooppa oli vääjäämättä ajautumassa kohti ensimmäistä maailmansotaa.

Pikku Johnny elää eristettynä Sandringhamin kartanossa yhdessä hoitajansa Lallan ja veljensä Georgen kanssa. Lalla yrittää kovasti auttaa Johnnya, jotta tämä pääsisi takaisin perheensä pariin. Johnny ei saa osallistua perheen yhteisiin juhliin tai edustustilaisuuksiin, tapaamiset vanhempien kanssa ovat myös tarkkaan sovittuja. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä perheellä on yhä vähemmän aikaa Johnnylle, joka yrittää opiskella ja harjoitella julkista esiintymistä. Johnny elää turvassa maalla, hoitaa omaa puutarhaansa, kaipaa venäläisiä tsaariperheen serkkujaan. Ensimmäisestä maailmansodasta selviydytään, mutta Johnnyn aika alkaa olla vähissä.

Kadonnut prinssi on taattua BBC:n laatutyötä! Oikeastaan se on kaksiosainen minisarja, eikä elokuva. Joka tapauksessa se on hyvin koskettava ja todella laadukkaasti tehty! Rakastuin siihen todella :) Tapahtumia peilataan pienen Johnnyn näkökulmasta. Sairaus, epilepsia, ja sen pelko on koko ajan läsnä, mutta sitä ei mielestäni liikaa alleviivata. Totta kai sairautensa takia Johnny joutuu olemaan eristyksissä perheensä luota, mutta onneton hän ei ole, siitä pitää huolen hänen rakas hoitajansa Lalla, loistava Gina McKee! Lallaa voi sanoa Johnnyn oikeaksi "äidiksi", kun taas kuningatar-äiti Mary (Miranda Richardson), jää etäiseksi ja ylvääksi Johnnylle. Lalla ja kuningatar Mary ovat tarinan vahvat naiset. Muut henkilöt jäävät enemmän sivustaseuraajiksi.

Daniel Williams nuorena ja Matthew James Thomas vanhempana Johnnyna tekevät loistavaa työtä! Molemmat saavat tuotua hahmoon suurta herkkyyttä ja vilpittömyyttä. Johnny ei ymmärrä - tai niin katsojan ainakin annetaan olettaa - sotaa ja sitä mitä se vaatii. Kun kaikki muut Johnnyn ympärillä kärsivät, väsyvät pitkittyvästä sodasta, Johnny on oikeastaan ainut joka pysyy omana itsenään. Siitä esimerkkinä kohtaus elokuvan loppupuolelta: Johnny esiintyy koko perheelleen, soittaa ja lausuu. Kuningaalla ja kuningattarella olisi kiire tärkeään sotaan liittyvään kokoukseen, mutta Johnny pysäyttää heidät toteamalla "kuinka vanhoilta ja surullisilta kaikki näyttävät, mutta miksi surra? Mehän olemme kaikki vielä täällä." Tuohon lausahdukseen kätkeytyy elokuvan kannalta jotain hienoa ja kaunista.

Suosittelen lämpimästi kaikille historiasta ja hyvästä, koskettavasta tarinasta kiinnostuneille!