Kaksin karkuteillä

Parasta Disneytä vuosiin!

Koska en saanut aikaiseksi, että käyn katsomassa tämän kyseisen leffan elokuvissa, katsastin sen eilen netistä alkuperäisenä versiona. Näin jälkeenpäin voin sanoa että vähän harmittaa :( Olisin mieluusti nähnyt myös suomenkielisen version - vaikka Lauri Tähkästä Flynn Riderina onkin saanut monenlaista kommenttia lukea. Olen kuitenkin suomi-dubbien ystävä ja mielestäni suurin osa Disneyn suomalaisista versioista on käännetty ja dubattu taidolla. Maria Ylipää Tähkäpäänä vaikuttaa loistavalta! Hän on muutenkin hyvin hurmaava ja raikas, nuori lupaus Suomen näyttelijäkaartiin. Mutta jään siis odottelemaan DVD:n ilmestymistä.

Ja myönnetään taas - ihastuin tähän elokuvaan! Tiedän että minulla on huono tapa ihastua ja rakastua suurin piirtein kaikkiin elokuviin jotka katson, erityisesti nämä Disneyn elokuvat ovat heikkouteni. Mutta kuten jo aiemmin mainitsin, tämä elokuvan on mielestäni parasta Disneytä vuosiin! Elokuvassa on sopivasti perinteistä satua - onhan pohjalla Grimmin veljesten tarina Tähkäpää - huumoria, romantiikkaa, seikkailua ja ihanaa musiikkia sekä lauluja. Piirrosjäljessä näkyy nykytekniikan käyttö, mutta ei liian häiritsevästi. Hahmot on piirretty hauskasti ja erityisesti Tähkäpää on kauniisti toteutettu. Hänen metrien pituisten hiustensa animointi on onnistunut.

Tähkäpää (Mandy Moore, Maria Ylipää) on ihastuttavan kipakka ja "nykyaikainen" prinsessa. Hän ei ole neito pulassa- tyyppiä. Tällä monilahjakkaalla tytöllä on kuitenkin omistuksenhaluinen ja kiero "äiti", Gothel (Donna Murphy, Sari-Ann Moilanen), joka käyttää hyväkseen Tähkäpään hiuksien nuorentavaa voimaa. Gothel on tarinan paha, jonka oikea luonne ja kierous tulevat mielestäni parhaiten esille hänen lauluissaan. Flynn Rider (Zachary Levi, Lauri Tähkä) on hurmaava runtti ja rosvo, jolla on kuitenkin kultainen sydän. Loppujen lopuksi hän on kuitenkin aika pehmo. Oma lukunsa on myös Rideria jahtaava, koiran tavoin käyttäytyvä, Maximus-hevonen.

Mikä mättää...

Miinuksena täytyy kyllä todeta elokuvan melko yllätyksetön juoni, joka moudattaa perinteistä kaavaa - tosin poikkeuksiakin löytyy. En oikein tiedä mitä ajatella Tähkäpään taikahiuksista... Hänen toiveensa nähdä nuo ihmeelliset valot on sinänsä kaunis ajatus, hiukan laimea kuitenkin.

Toimii!

Elokuvan musiikki ja laulut toimivat! Kiitos - jälleen kerran - Alan Menkenin ja Glenn Slaterin lyriikoiden. Gothelin laulama "Mother knows best (reprise)" saa kylmät väreet kiirimään selkäpiitäni joka kerta kun kuuntelen sen, kun taas "I see the light" meni suoraan ja syvälle minun sydämeeni :) Pisteet myös musiikille joka soi kun Tähkäpää ja Flynn ovat kaupungissa. Elokuvan huumori, hahmojen keskinäiset nahistelut ja sanailu toimivat ainakin alkuperäisessä versiossa mainiosti. Vielä viimeisenä hehkutuksena "I see the light" laulun kaunis kohtaus, jossa lyhdyt päästetään ilmaan. Uskomattoman kauniisti animoitua jälkeä!

Suosittelen kaikille Disneyn ystäville, myös meille vähän vanhemmille, mutta ah! niin lapsenmielisille ;D

Ole luonani aina

Heipähei!

Ajattelin infota (tai oikeastaan vähän promota) toukokuun 8.päivä meillä Suomessa ensi-iltansa saavaa elokuvaa "Ole luonani aina", Never Let Me Go (2010). Kyseessä on Kazuo Ishiguron menestysromaaniin perustuva elokuva, jonka on ohjannut Mark Romanek. Elokuvaa tähdittävät Keira Knightley, Carey Mulligan ja Andrew Garfield.

Finnkinon sivut paljastavat että kyseessä on "värisyttävä tarina rakkaudesta, menetyksestä ja salatuista totuuksista". Itse en ole kyseistä romaania lukenut ja päätinkin että luen sen vasta nähtyäni elokuvan. Hyvä vai huono juttu? En tiedä, mutta haluan pitää itseäni jännityksessä :) Kuitenkin te jotka olette kirjan mahdollisesti lukeneet, kertokaa mitä piditte! Kuitenkaan juonta liikaa paljastamatta ;D

Kommentoikaa myös ihmeessä elokuvan traileria, jonka tähän latasin. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, laadukkaalta - ja ennen kaikkea koskettavalta elokuvalta! Kulmät väreet saa minulla aikaan joka kerta...

Lumottu

Lumottu (Enchanted) on Disneyn vuonna 2007 valmistunut riemukas ja ihana prinsessatarina - uusilla mausteilla!

Tarina kertoo Gisellestä, Andalasian satumaailmassa elävästä kauniista neitosesta, joka kohtaa unelmiensa prinssin, Edwardin, ja he rakastuvat ensisilmäyksellä. Hääkellot soivat jo, mutta prinssin ilkeä äitipuoli, kuningatar Narissa, ei aio sallia häitä. Poikapuolensa avioiduttua Narissa

menettäisi vallan. Niinpä hän houkuttelee sinisilmäisen Gisellen taikakaivon äärelle ja tönäisee tämän suoraan toiseen ulottuvuuteen - meidän maailmaamme, tarkemmin ottaen New Yorkin Manhattanille!

Tästä alkaa huima seikkailu, kun Giselle yrittää selviytyä New Yorkin pimeillä kaduilla. Apua hän saa elämän katkeroittamalta avioerojuristilta ja tämän tyttäreltä, jotka ottavat suloisen ja viattoman Gisellen kattonsa alle. Gisellen välittömyys ja positiivisuus hurmaavat pian molemmat. Prinssi Edward lähtee rakkaansa perään pelastamaan tätä, mukanaan maaorava Pip. Ongelmia on kuitenkin tiedossa, Narissa ei aio sallia sitä, että Edward löytää Gisellen.

Satuin löytämään YouTubesta pätkiä Lumotusta. Nähtyäni ne minun oli pakko ostaa tämä elokuva! Disneyn ja prinsessasatujen rakastajana ihastuin Lumottuun ja sen hauskaan ideaan yhdistellä piirrettyä ja "aitoa kuvaa". Koko elokuvan ehdoton sielu ja sydän on Giselle eli mahtava Amy Adams! Hän todellakin laulaa ja tanssii itsensä katsojien sydämiin. Joitakin voi ehkä ärsyttää hänen hahmonsa, Gisellen korostettu sinisilmäisyys ja yksinkertaisuus, mutta itseäni ne eivät haitanneet. Hurmaavan juron juristin roolissa on Patrick Dempsey - tämän elokuvan jälkeen en ihmettele miksi häntä kutsutaan lempinimellä "MacDreamy" :D Prinssi Edwardina patsastelee James Marsden, hän nimenomaan patsastelee omassa "prinssiydessään". Paha kuningatar Narissa on Susan Sarandon.

Elokuvan mukaansatempaavat kappaleet ja musiikki ovat Disney-legendojen Alan Menken (Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö, Aladdin yms.) ja Stephen Schwartz (Pocahontas, Notre Damen kellonsoittaja) käsialaa. Elokuvaan on myös hauskasti yhdistetty vanhojen Disney-klassikkojen jopa kliseemäisiä kohtauksia. Jälleen kerran joitakin katsojia tämä saattaa ärsyttää. Lumottuun on todellakin ahdettu paljon Disneyn omia kliseitä, vähempikin olisi riittänyt, esimerkiksi lopun taistelu menee jo hiukan yli hilseen mauttomuuden puolelle. Mutta toisaalta juuri näiden ilmiselvien kliseiden, hauskojen hahmojen ja ihanan musiikin ansiosta Lumottu on niin ihana!

Ja yrittäkääpä katsoa tanssiaiskohtaus - jossa Giselle ja Robert tanssivat, Jon McLaughlinin huokaillessa taustalla "So close to reaching that famous happy ending" - itkemättä! Ah, niin romanttista! Jep, minä olen myyty, poissa pelistä :D

Kadonnut prinssi

Kadonnut prinssi (The Lost Prince) kertoo koskettavan tositarinan pojasta, jonka kuninkaallinen perhe piilotti koko maailmalta. Hänen olemassaolonsa kiellettiin hänen sairautensa, epilepsian, takia. Tuohon aikaan, 1900-luvun alkupuolella, epilepsiasta ei tiedetty vielä paljoakaan, hoitokeinoa tai kunnollisia lääkkeitä ei ollut. Prinssi Juhana eli Johnny oli kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn nuorin lapsi. Koko perheen rakastaman enkelikasvoisen pojan piti olla osa kuningashuonetta, mutta alati pahenevan epilepsian ja oppimisvaikeuksien takia perhe teki päätöksen piilottaa tämän maailmalta. Eurooppa oli vääjäämättä ajautumassa kohti ensimmäistä maailmansotaa.

Pikku Johnny elää eristettynä Sandringhamin kartanossa yhdessä hoitajansa Lallan ja veljensä Georgen kanssa. Lalla yrittää kovasti auttaa Johnnya, jotta tämä pääsisi takaisin perheensä pariin. Johnny ei saa osallistua perheen yhteisiin juhliin tai edustustilaisuuksiin, tapaamiset vanhempien kanssa ovat myös tarkkaan sovittuja. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä perheellä on yhä vähemmän aikaa Johnnylle, joka yrittää opiskella ja harjoitella julkista esiintymistä. Johnny elää turvassa maalla, hoitaa omaa puutarhaansa, kaipaa venäläisiä tsaariperheen serkkujaan. Ensimmäisestä maailmansodasta selviydytään, mutta Johnnyn aika alkaa olla vähissä.

Kadonnut prinssi on taattua BBC:n laatutyötä! Oikeastaan se on kaksiosainen minisarja, eikä elokuva. Joka tapauksessa se on hyvin koskettava ja todella laadukkaasti tehty! Rakastuin siihen todella :) Tapahtumia peilataan pienen Johnnyn näkökulmasta. Sairaus, epilepsia, ja sen pelko on koko ajan läsnä, mutta sitä ei mielestäni liikaa alleviivata. Totta kai sairautensa takia Johnny joutuu olemaan eristyksissä perheensä luota, mutta onneton hän ei ole, siitä pitää huolen hänen rakas hoitajansa Lalla, loistava Gina McKee! Lallaa voi sanoa Johnnyn oikeaksi "äidiksi", kun taas kuningatar-äiti Mary (Miranda Richardson), jää etäiseksi ja ylvääksi Johnnylle. Lalla ja kuningatar Mary ovat tarinan vahvat naiset. Muut henkilöt jäävät enemmän sivustaseuraajiksi.

Daniel Williams nuorena ja Matthew James Thomas vanhempana Johnnyna tekevät loistavaa työtä! Molemmat saavat tuotua hahmoon suurta herkkyyttä ja vilpittömyyttä. Johnny ei ymmärrä - tai niin katsojan ainakin annetaan olettaa - sotaa ja sitä mitä se vaatii. Kun kaikki muut Johnnyn ympärillä kärsivät, väsyvät pitkittyvästä sodasta, Johnny on oikeastaan ainut joka pysyy omana itsenään. Siitä esimerkkinä kohtaus elokuvan loppupuolelta: Johnny esiintyy koko perheelleen, soittaa ja lausuu. Kuningaalla ja kuningattarella olisi kiire tärkeään sotaan liittyvään kokoukseen, mutta Johnny pysäyttää heidät toteamalla "kuinka vanhoilta ja surullisilta kaikki näyttävät, mutta miksi surra? Mehän olemme kaikki vielä täällä." Tuohon lausahdukseen kätkeytyy elokuvan kannalta jotain hienoa ja kaunista.

Suosittelen lämpimästi kaikille historiasta ja hyvästä, koskettavasta tarinasta kiinnostuneille!

Shopping!

Shoppailureissu ei ole shoppailureissu ellei mukaan tartu elokuvaa - tai useampaakin! :D En olekaan vielä maininnut että Anttilan Topten-osasto on taivas <3 En yksinkertaisesti pääse sieltä pois, ilman että mukaani ei tarttuisi jotain. Ja nämä kaksi tarttuivat tällä haavaa:Kaksi aika erilaista leffaa, molempia olin kyllä funtsaillut että haluaisin nähdä. Näistä elokuvista myöhemmin lisää! ;D

Mies taskussa

Anni Tuisku on Kankkusen suvun musta lammas - ainakin mikäli rakkaita tätösiä on uskominen. Kaikki miehet joiden kanssa Anni on seurustellut, ovat viime hetkellä osoittautuneet saamattomiksi peräkamarinpojiksi. Lilli-serkun kihlajaisissa sovitun vedonlyönnin mukaan Annin on rengastettava mies unikeonpäivään mennessä. Unikeonpäivä lähestyy, mutta Annin tunteet ovat umpisolmussa. Hänen elämäänsä on astunut kaksi hyvin erilaista miestä, mutta onko kummastakaan sulhaseksi?

Tällainen kirja sattui mukaan kun viimeksi kävin kirjastossa. Tuija Lehtisen tuotantoa aikaisemminkin lukeneena päätin tarttua kirjaan - takakannen luettuna mielenkiintoni heräsi! Pidän kovasti Lehtisen lennokkaan humoristisesta tavasta kirjoittaa. Teksti on helppolukuista ja sujuvasti etenevää, siksi tämän kanssa ei kauaa mennytkään. Lehtisen nuortenkirjat läpi kolunneena osasin toki odottaa samanlaista tyyliä, mutta silti täytyy myöntää että oli mahtavaa huomata että hänen kursailematon ja viihdyttävä tyylinsä jatkuu myös aikuistenkirjoissa.

Tämä oli siis ensimmäinen aikuistenkirja jonka hänen tuotannostaan luin. Värikkäitä ja mielenkiintoisia - toisinaan jopa kärjistetyn övereitä - henkilöitä, kommelluksia, rakkautta ja väärinkäsityksiä sekä aimo annos huumoria - tätä kaikkea löytyy kirjasta. Mistään maailmaa syvä luotaavasti pohtivasta romaanista ei siis ole kyse. "Mies taskussa" on puhtaasti viihdettä, mutta juuri sellaista ihanan kevyttä hömppää lämpeneviin kevätpäiviin :)

Some small things about me

Nyt kun alan olla hiukan perillä miten tämä homma hoituu, noin käytännössä siis, voisin kertoa vähän itsestäni ja mielenkiinnonkohteistani :)

Olen tässä hiljattain täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori neiti. Opiskelen lukiossa ja opintoni ovat ylittäneet jo puolen välin.

Kuten olen jo maininnut tykkään kovasti kirjoittamisesta - vaikka en koskaan päiväkirja-tyyppiä ole ollut. Kirjoittelen kuitenkin paljon omia juttujani, mm.novelleja. Lisäksi olen jo useamman vuoden toiminut epävirallisena avustavan toimittajana paikallislehdessä. Kirjoittamisen lisäksi luen. Lukenut olen ihan pienestä pitäen. Muutama vuosi sitten lukemiseen tuli kyllä vähän paussia, mutta nyt olen taas löytänyt kirjojen pariin.

Kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi rakasta elokuvia! Elokuviakin olen katsellut pienestä pitäen, olen siis Disneyni ja Muumini katsonut ;) Pari vuotta sitten aloin keräillä elokuvia. Haalin niitä lähinnä Anttilan Topten-osastoilta - joista muuten voi tehdä aikamoisia löytöjä ja vielä halvalla!

Elokuvissa ja kirjoissa minulla toistuvat osittain samat kiinnostukset.

- romantiikka (olen parantumaton romantikko! Kielletyt, elämää suuremmat rakkaustarinat aaahh...)

- historia (olen myös aikamoinen historia-friikki, historialliset eepokset niin elokuvana kuin kirjanakin uppoavat minuun)

- Disney (olen niitä 90-luvun lapsia jotka on kyllästetty Disneyn klassikoilla. Rakastan Disney-elokuvia ja tulen varmasti puimaan niitä läpi!)

- musikaalit (laulua, tanssia ja mahtavaa musiikkia = rakastan!)

- klassikot (niin kirjallisuudessa kuin filmilläkin, Hollywoodin kulta-ajan klassikot! )

- aasialaiset ja japanilaiset elokuvat (eli kaikki aasialaiset elokuvat ja japanilaisilla tarkoitan Miyazakin anime-leffoja)